"Ijäisen nuoruuden" musiikkia

“Ijäisen nuoruuden pyhä perkele” ‒ näillä sanoilla Elmer Diktonius julisti vuonna 1916 uuden musiikin sanomaa, ja vaikka hänen oma sävellystuotantonsa jäi melko suppeaksi, hänen lausahduksestaan on tullut yksi tunnetuimmista suomalaiseen varhaiseen modernismiin liittyneistä sanallisista ilmauksista.  Suomalaisen musiikin 1920-luvun modernismi on käsite, tosiasia ja myytti. Kuva aikakauden virtauksista on rakentunut ennen kaikkea kolmen säveltäjän ‒ Aarre Merikannon, Väinö Raition ja Ernest Pingoud’n ‒ varaan. Monet 1920-luvulla toimineet säveltäjät ja muut musiikkielämän vaikuttajat ovat jääneet kuuluisien nimien varjoon. Antologia tuottaa uutta tietoa ja uusia näkemyksiä Suomen itsenäisyyden alkuvaiheen säveltäjistä, musiikkielämästä ja musiikkikäsityksistä. Raitio, Merikanto ja Pingoud liitetään tässä kirjassa heitä vanhempien sukupolvien (mm.d Jean Sibelius, Erkki Melartin, Selim Palmgren) ja toisaalta 1920-luvun kuluessa julkisuuteen nousseiden nuorten säveltäjien yhteyteen osaksi aikakauden musiikin kokonaiskuvaa. Sisällys: Lukijalle: Matti Huttunen & Annikka Konttori-Gustafsson Matti Huttunen: 1920-luvun modernismi tutkimuskohteena Timo Virtanen: Dinosaurus ja kameleontti ‒ Jean Sibelius 1920-luvulla Marjaana Virtanen: Selim Palmgrenin pianokonsertot romanttisen ja varhaisen modernin konserton kontekstissa Ville Urponen: 1920-luvun suomalainen urkumusiikki kansallisromantiikan turvallisessa huomassa Annikka Konttori-Gustafsson: Ernst Pingoud’n laulut ja pianokappaleet – harvinaisuuksien ja löytöjen äärellä Tuire Ranta-Meyer: Erkki Melartin modernistisukupolven sävellyksenopettajana Hanna Isolammi: Väinö Raition Antigone op. 23, Suomen musiikin 1920-luvun modernismin merkkiteos Matti Huttunen: Kansainvälisen uuden musiikin kuva suomalaisessa musiikkikirjoittelussa ennen toista maailmansotaa Taideyliopiston Sibelius-Akatemia DocMus-tohtorikoulun julkaisuja 7